Vuosi ei olisi voinut vaihtua Suomessa murheellisemmin. Kauppakeskus Sellon tapahtumat särkivät kymmenien, jopa satojen suomalaisten elämän vuosiksi eteenpäin. Murhenäytelmän vaikutukset tulevat näkymään myös koko yhteiskunnassa. Jo nyt uskallan väittää, että tragedia lisäsi vihaa ja ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Jopa rasismi nosti päätään.

Suuriin onnettomuuksiin ja katastrofeihin on aina liittynyt valtava julkisuus. Nykyään se tuntuu vielä korostuvan, kun käytettävissä oleva tekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen uutisoinnin. Uutisia on välittämässä ja kommentoimassa myös alati kasvava erilaisten tiedotusvälineiden ja toimittajien joukko. Toimittajat sanovat tekevänsä tiedotusvälineiden perustyötä eli he välittävät tapahtuneesta tietoja.

Kiivastahtinen uutistyö vaatii ammattitaitoa. Kilpailun ja onnistumisen paine ajavat toimittajia etsimään pieniäkin tiedon siruja, joiden todenperäisyyttä on vauhdilla etenevien tapahtumien keskellä lähes mahdoton tarkistaa.

BBC Worldin uutisankkuri Nik Gowing sanoi pari vuotta sitten Suomen Punaisen Ristin juhlaseminaarissa, että nykyaikainen tietotekniikka on tehnyt hänen työstään äärimmäisen vastuullisen ja pelottavan. Gowing saattaa saada korvakuulokkeisiinsa tiedon juuri sattuneesta mullistavasta uutisesta. Hänen pitäisi muutamassa sekunnissa päättää, julkistetaanko se, ja minkälaiseen uutiskehykseen se asetetaan. Jos hän ensimmäisenä julkistaa asian ja tekee väärän tulkinnan, hän tietää että siitä huolimatta koko maailman tiedotusvälineet seuraavat BBC:n tulkintaa. Niillä ei kilpailun takia ole aika tarkistaa asioita.

Sellon tragedian yhteydessä murhaajan etninen tausta nousi esiin ja jotkut lähtivät spekuloimaan maahanmuuttajataustan ja tapahtumien yhteyttä. Valtaosa asiantuntijoista vakuutti, että surmia ei voi mitenkään liittää maahanmuuttajakysymyksiin, mutta tämä ei enää auttanut.

Harva toimittaja käytti hyväkseen esimerkiksi professori Heikki Ylikankaan tutkimuksia suomalaisen väkivaltakulttuurin historiasta. (http://www.acadsci.fi/tiedostot/ylikangas_tiedeakatemia_101108.doc), tai rikosoikeusprofessori Eero Backmanin analyysejä Suomen vahvasta väkivaltraperinteesta aina 1700-luvulta alkaen (Mm. Helsingin Sanomat, mielipide 3.1.2010, sivu C10).

Suomessa on vallalla kasvava epäluulo maahanmuuttajien kohtaan. Jopa avoimesti rasistisia mielipiteitä esitetään internetin keskustelupalstoilla. Jos on vähänkin keskustelua seurannut, se on varsin pelottava maailma.

Tässä tilanteessa on suorastaan hämmästyttävää, että pääministeri Matti Vanhanen omassa blogikirjoituksessaan lähti pohtimaan surmaajan maahanmuuttajataustaa ja sitä, miksei häntä ole kartoitettu Suomesta. Eikä Vanhanen ollut yksin. Sisäministeri Anne Holmlund lähti taas populismin tielle ja antoi ymmärtää, että jatkossa lakia rikkoneita ulkomaalaisia tulee entistä herkemmin karkottaa Suomesta.

Niin Vanhasen kuin Holmlundinkin toiminta vaikuttaa kummalliselta. Molempien pitäisi tietää, miten tulenaroista asioita maahanmuuttokeskustelussa on kyse. Jos bensaa heittää tuleen, se leimahtaa räjähdyksen lailla taivaalle.
Toiseksi Suomen maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät linjaukset ovat juuri Vanhasen johtaman hallituksen vallassa. Eikä hallitus olisi parempi foorumi asioiden keskusteluun kuin pääministerin blogi?

Vai onko niin, että molemmat tiesivät hyvinkin niin sanotun yleisen mielipiteen vaatimukset ja juuri sen takia lähtivät julkisuuteen?

Politiikkojen kannattaisi nyt pohtia tätä: Suomi alkaa valmistautua eduskuntavaaleihin. Vaalikampanja käydään samaan aikaan kun muukalaisvihamielisyys on kasvussa. Minkälainen Suomi saadaan aikaan, kun poliitikot lähtevät myötäilemään äänekkään muukalaisvihamielisen ns. yleisen mielipiteen vaatimuksia?